”Luetko vieläkin romaaneja? Keksityt kertomukset hämmentävät naisväkeä. On parempi lukea kehittävää kirjallisuutta naisen kutsumuksesta vaimona ja äitinä...”*

Kolme neitosta kävelyllä 1801, samana vuonna jona Holhokin sankari kreivi Lindswärd
koettaa saada suojattinsa luopumaan turmiollisesta romaanien lukemisesta.

Holhokin sankari kreivi Lindswärd kohtaa vaikeuksia koettaessaan saada teoksen sankarittaren, aavistuksen omapäisen neiti Sparwin luopumaan romaanien lukemisesta. Kirjallisuudenlaji oli melko uusi ja hyvin suosittu kustavilaisella ajalla. Nuorten neitojen lukuharratus lähti aikakaudella huimaan nousuun ja naiset olivatkin yksi kehittyvien kirjamarkkinoiden merkittävimmistä kohderyhmistä. Uutta oli myös, että lukemisen saattoi suorittaa yksinäisyydessä. Aikaisemmin kirjoja oli usein luettu ääneen suuremmalle joukolle vaikkapa salongissa. Monien pedagogien mielestä romaanit olivat haitallisia ja saivat naiset antautumaan vahingollisen unelmoinnin pauloihin, sen takia kasvatuskirjat usein kehottavat nuoria neitoja välttämään kirjallisuudenlajia. 

Aikakaudella vaikuttanut englatilainen kirjailijatar Jane Austen kritisoi teoksessaan Northanger Abbey (suom. Neito vanhassa linnassa) sitä liioiteltua kritiikkiä, jota romaaneihin kohdistui. Teos on sekä puolustuspuhe korkealaatuisille romaaneille että parodia huonoista sensaatioromaaneista, joista Austenkaan ei pitänyt. Hurmaavan sankarittaren Catherine Morlandin mukana lukija pääsee tutustumaan Bathin kylpyläkaupunkiin ja jännittävään Northanger Abbeyn linnaan. Neito vanhassa linnassa on erinomainen inspiraation lähde myös historiallisten romaanien kirjoittajille...

*Holhokki, s. 163 ; yllä oleva muotikuva on Heideloff's Gallery of Fashionista vuodelta 1801