lauantai 9. huhtikuuta 2016

Äitiys - naisen jalo kutsumus

Naisen kutsumusta äitinä painotettiin
enenevässä määrin 1800-luvun kuluessa.
Magasin des demoiselles, 1865.
Äitiyttä alettiin 1700-luvun loppua kohti ja 1800-luvulla painottaa yhä enemmän naisen kutsumuksena. Tytöt tuli kasvattaa tätä päämäärää silmällä pitäen. Nainen oli kodin sydän, jonka huolenpito paitsi aviomiehestä, myös lapsista teki kodista suloisen ja viihtyisän paikan. Pienten lasten opetus ja kasvatus oli yleensä äidin vastuulla, apunaan hänellä oli säätyläistalouksissa palvelusväkeä ja esimerkiksi mahdollinen kotiopettajatar. Varsinkin tyttöjen kasvatus nähtiin varhaislapsuuden jälkeenkin äidin tehtävänä.

Louise Élisabeth Vigée Le Brun, omakuva tyttären kanssa, 1789.
Kuvalähde: Wikipedia.
Äitiä ja lasta esittävät taulut alkoivat tulla muotiin, esimerkkinä yllä näkyvä ranskalaisen taidemaalari Louise Élisabeth Vigée Le Brunin (1755-1842) taideteos. Vaikka tyttöjen kasvattaminen lempeän aviovaimon ja äidin rooliin saattaa nykynäkökulmasta vaikuttaa rajoittavalta, oli sillä monella tavoin myönteinen vaikutus tyttöjen kasvatuksen sisältöön. Neitojen sivistämistä alettiin pitää entistäkin tärkeämpänä, sillä he olivat kansakunnan tulevien polvien kasvattajia ja tarvitsivat tietoja, jotka voivat välittää edelleen lapsilleen.