torstai 7. huhtikuuta 2016

Taideopetus: Somia kukkia ja hurmaavia maisemia

Pioneerityötä naistaiteilijana tehnyt ranskalainen
Élisabeth Louise Vigée-Lebrun (1755-1842).
Kuvalähde: Wikipedia.
"Olkaa varovainen, neiti!" Naurava ääni kuului toisessa kerroksessa sijaitsevasta sinisestä salongista. "Muuten pudotatte ne kaikki." 

"Anteeksi, Jenny. Akvarellivärit ja pastelliliidut ovat lähes ulottumattomissa. Kuka ihmeessä on laittanut ne ylimmälle hyllylle?" vastasi hengästynyt, yhtä pirteä ääni.

"Muistelen, että se olitte te itse, neiti", antoi ensimmäinen ääni tiedoksi. "Sen jälkeen kun kirkkoherra  rouva oli luullut tulkintaanne Sikstiiniläiskappelista pitäjänkirkoksi sanoitte, ettette enää koskaan halua nähdä palettia."

Kuului rapinaa, muutama tukahdutettu hihitys ja sitten: "Nyt olen saanut otteen niistä, Desideria-neiti. Voitte päästää irti. Rakas neiti, hellittäkää - voi ei!"

Seurasi äänekkäiden tömähdysten sarja. Sen jälkeen: "Luulen, että meidän täytyy mahdollisimman pian tilata uusia maalauskankaita, neiti. Näitä ei varmasti voi korjata. Minne haluatte, että perustamme ateljeen?" ...*

Ruotsalainen naistaiteilija Ulrica Fredrica Pasch (1735-1796).
Kuvalähde: Wikipedia.
Yksi Holhokin päättäväisen sankarin, kreivi Dominic Lindswärdin, päämääristä on koulia Desideriasta - joka on teoksen sankaritar ja kreivin itsenäisyyttä janoava holhokki - hieno nainen. Piirustus ja maalaaminen kuuluivat kustavilaisella ajalla (1772-1809) hyvään kasvatukseen. Ne kehittivät neitojen hyvää makua ja olivat avuksi käsitöissä esimerkiksi kirjontamalleja piirrettäessä. Lisäksi taiteelliseen työhön syventynyt neitokainen oli kaunista katseltavaa ja esimerkiksi valmiit akvarellityöt olivat oiva ihailun kohde vaikkapa kosioehdokkaille. Taideopetuksen ihanne heijastuu myös mm. Jane Austenin Emmassa (1816), jossa teoksen sankaritar päättää hahmotella muotokuvan uudesta ystävättärestään Harrietista, melko koomisin seurauksin.

Kuuluisan taiteilija Adélaïde Labille-Guiardin (1749-1803)
oppilas Marie-Gabrielle Capet (1761-1818).
Kuvalähde: Wikipedia.
Mitä tahansa ei toki tullut maalata - tyttöjen oli hyvä keskittyä vaarattomiin aiheisiin kuten somien kukkien ja maisemien kuvaamiseen tai korkeintaan muotokuvamaalaukseen. Maalaustaide oli myös yksi niistä aloista, joilla naiset varhimmin saavuttivat ammatillista jalansijaa. Esimerkiksi 1700-luvun tunnettuihin eurooppalaisiin naistaiteilijoihin lukeutuvat Adélaïde Labille-Guiard (1749-1803) sekä Élisabeth Louise Vigée-Lebrun (1755-1842). Ulrica Fredrica Pasch (1735-1796) puolestaan oli ensimmäinen ruotsalainen ammattimaisesti maalaava nainen ja kuului myös Ruotsin kuninkaalliseen taideakatemiaan.

Holhokki, s. 170